Sir Stanley Lawrence oli saanut elämässään aina haluamansa. Deborah oli aivan liian heikko ja tahdoton, aivan liian myötätuntoinen sanoakseen hänelle ei.

Niin Deborah Pearsesta tuli lady Lawrence. Juhliin saapuivat vanhat ystävät, joita Stanleyllä yhä kylässä oli. Lady Sharon Heartcliff, sekä hänen poikansa sir Heartcliff  vaimoineen.

Deborah sai kaivattua tukea Aimeé Heartcliffiltä. He olivat samanikäisiä, molemmat kaukaa kylään saapuneita, yksinäisiä. Kiltti Deborah oli ehkä luonteeltaan Aimeén vastakohta, mutta ensi näkemältä hän tunsi sielujen sympatiaa tuota naista kohtaan. Ystävä muuttaisi varmasti kaiken.

Hellällä, mutta päättäväisellä otteella Deborah otti kartanon ladyn roolinsa. Hän sai läpi pienet muutokset ruokailusalin sisustuksessa ja Stanleyn aamiaistottumuksissa.

Hän määräsi palvelijat kunnostamaan ränsistyvää ruusuverantaa. Deborahista oli mielyttävää maalata verannalla, joten kaiken tuli olla moitteettomassa kunnossa. Stanley antoi nuorikkonsa husholleerata mielensä mukaan. Sitä hän juuri oli kaivannutkin.

 

Iltaisin Stanley huvitti itseään ja Debbyä, kuten hän vaimoaan jo tuttavallisesti kutsui, lukemalla uusimpia mannermaisia komedioita. Salaa Stanley haaveili oman elämänkertansa kirjoittamisesta. Tämä tulisi olemaan hänen elämänsä viimeinen luku. Onnellinen ja suotuisa.

Toisinaan Stanley tunsi pistoksen sydämessään siitä, kuinka hän runnoi itsensä Deborahin elämään. Lupaa kysymyttä anasti tämän nuoruuden. Hänen olisi pitänyt vakiintua jo nuorena, silloin kaikki oli helpompaa. Jatkuva syyllisyys painoi häntä. Silloin hän hukutti Deborahin lahjoihin. Stanley tilasi hienointa silkkiä Deborahin pukuihin. Ompelija tuli suoraan Pariisista, niin että Deborah oli aina ajantasalla uusimmissa väreissä ja malleissa.

Deborah, joka oli lahjakas pianisti, antoi päivittäin King Lancelotille pianotunteja. Myös Stanley oli sitä mieltä, että musiikillinen sivistys ei olisi pahitteeksi tulevalle herrasmiehelle. King suhtautui pianonsoittoon samalla päättäväiselle otteella kuin muuhunkin opiskeluunsa. Hän ei hellittänyt hetkeksikään, vaan puursi lakkaamatta. Deborah oli sitä mieltä, että niin kuuliainen oppilas kun King olikin, häneltä puuttui taiteellinen herkkyys.

Deborah kuitenkin oli väärässä. King Lancelotilla oli taiteellista herkkyyttä. Kun herrasväki lähti vieraisille tai kotiseutumatkoille sisäkkö Meredith luki hänelle jännittäviä tarinoita kaukaisista maista. Ainoastaan silloin King rentoutui ja oli hetken vain se pieni, onnekas poika.

Silloin kaukana sir ja ladyn tarkkaavaisilta katseilta, hän soitti itsekeksimiään kappaleita kepein sormin. Musiikki, kuten Maredithin tarinatkin, veivät hänet kauas ahdistavasta arjesta. Silloin  King oli joku muu.

 

Eräänä alkutalven aamuna ladya ei kuulunut aamuteelle. Sir käski Maredithin ottaa selvää mistä on kyse. Deborah löytyi nukkumasta täysin valmistautumattomana. Pariskunnalla oli tapana nauttia pitkä aamiainen yhdessä, mutta tuona päivänä Meredith joutui kuitenkin tarjoilemaan aamuteen vuoteeseen.

Stanley oli huolissaan. Debby oli nuori ja hyväkuntoinen, oli tavatonta, että tämä sillä tavoin vietti päivänsä sängyssä makoillen.

Kyse ei suinkaan ollut sairastumisesta. Me saamme lapsen, Stan. Deborah kuiskutti miehensä korvaan. Liikutuksen vallassa Stanley kaappasi vaimonsa käsivarsilleen. Kaikki muodollisuus katosi onnen kyyneliin. Stanley, vanha mies, käyttäytyi kuin hölmö, napatessaan vaimonsa syleilyyn. Deborah oli alusvaatteisillaan, mutta Stanleyn purkauksessa oli jotakin niin liikuttavaa, että siitä oli turha välittää.

Voi Debby, voi Debby. Stanley kujersi rakkauttaan tämän korvaan. Ensimmäistä kertaa Deborah oli vilpittömän onnellinen miehestään. Ei kaivannut muuta.

Stanley huolehti siitä, että Deborah sai joka päivä tarvittavan määrän raikasta ulkoilmaa. Ei liian paljon, ettei tämä vain vilustuisi. Deborahin voinnin vartiointi sai Stanleyn niin suunniltaan, että joskus hän mietti oliko sittenkin liian vanha touhuun.

Maailman tapahtumat kiinnittivät aivan uudella tavalla Stanleyn huomion. Hän luki lehtiä, ja oli uudella tapaa huolestunut kaikesta. Hänen oli suunniteltava uudestaan sijoituksiaan. Oli tärkeää, että hänen pojallaan, tulisi olemaan vakaa tulevaisuus.

Stanley ajatteli automaattisesti poikaa. Hän oli varma, että syntyvä lapsi olisi poika. Hänen sukunsa jatkaja, isänsä ja isoisänsä poika. Kunniakas Lawrence. Stanley oli päättänyt nimetä poikansa isänsä Edgarin mukaan. Sitä isä oli aina halunnut.