Vuodet kuluivat vinhaa vauhtia. Lauriesta kasvoi hyväntuulinen ikiliikkuja. Kaihomieliselle äidilleen hän oli todellinen päivien ilo. Stanley ei ollut päässyt irti matkamiehen vietistään, ja oli eteenkin talvella paljon poissa.

King Lancelotista kehkeytyi se herrasmies, jota Stanley oli toivonut. King oli ahkera, ja aina hyväkäytöksinen. Hänellä oli nuorellemiehelle aivan tavatonta vakavamielisyyttä ja oikeudentuntoa.  King jatkokoulutti itseään päämäärätietoisesti ja toimi opintojen ohessa apulaisena Smither & son asianajotoimistossa. Hän oli opinahjossaan Royal Holloway´ssa ensimmäinen ikivanhojen sukujen ulkopuolelta tullut oppilas. Joitain teollisuusparonien poikia Royal Holloway'ssa oli nähty, mutta ei ketään kuin King Lancelot.

King Lancelot osallistui usein Stanleyn ja Montgomery Heartcliffin klubi-iltoihin. Stanley ja Montgomery pelasivat dartsia ja nauttivat konjakkia pikkutunneille. King osallistui keskusteluihin mielellään, mutta dartsin ystävä hän ei ollut. Stanley kuunteli mielellään Kingin mielipiteitä ajankohtaisista aiheista: Väli-Amerikasta löytyneistä kadonneista kaupungeista, teollisuuden aiheuttamasta yhteiskunnallisesta muutoksesta ja kapinoista Intiassa. Hänestä oli huvittavaa, että tuo pieni musta poika, esitti niin analyyttisia huomioita maailmasta.

Konjakista herkistyneenä Stanley joskus kertoi Kingille entisestä elämästään. Vanhoista ajoista Glendalogh'ssa. Isästään Edgarista, joka oli kunnon vanhojen aikojen kreivi, täydellisen tietoinen arvostaan ja asemastaan.

Laurie oli tavattoman ujo, mutta toisinaan äiti pakotti hänet esiintymään Heartcliffien naisille pianosalissa. Vanha lady Sharon säesti ja Laurie esitti kepeitä lauluja hermostuneella äänellään. Deborah ymmärsi hyvin ujouden kiroja, siksi hän pyrkikin harjoittamaan Laurien luonnetta rohkeampaan suuntaan.

Debby myös kannusti urhoollisesti ainokaistaan musiikin pariin, mutta valitettavasti Laurie joutui esiintyessään usein ramppikuumeen valtaan, eikä onnistunut erityisen hyvin. Deborah oli kannustava, eikä usein edes suostunut näkemään Laurien puutteellisia lahjoja.

Lauriella ei ollut muita ystäviä kuin King. Laurie oli jo pienestä pitäen viihtynyt erinomaisen hyvin yksikseen. Joskus Heartcliffien lapsia tavatessaan, hän istuskeli hiljaa yksikseen, ja mietiskeli omia asioitaan. Kovaääniset ja hemmotellut Jules ja Jeannot Heartcliff saivat hänet ainoastaan pelokkaaksi. Kingin ystäväksi Laurie oli kasvanut ensi hetkestä lähtien. He olivat viettäneet lapsuutensa yhdessä, joten he ymmärsivät täydellisesti toistensa luonteen heikkouksia.

King ja Laurie luistelivat mielellään kirpeinä talvi-iltoina. He ajoivat toisiaan takaa vinhaa vauhtia, usein King antoi Laurien voittaa takaa-ajon. Hän suhtautui pieneen ystäväänsä isoveljellisellä huolenpidolla, eikä halunnut pahoittaa Laurien mieltä. Koska myöskään Kingillä ei ollut erityisen paljon ystäviä, hän vietti kaiken työltä ja opiskelulta ylijäävän ajan Laurien kanssa.

Kingiä ja Laurieta yhdisti kiinnostus seikkailutarinoihin, joissa ritarit ja neidot seikkailivat vierailla mailla. Ne joissa uuden maailman matkaajat kohtasivat tuntemattomia kansoja, ja selvitivät uskomattomista tilanteista nokkeluudellaan. Illat he ahmivat noita tarinoita yhdessä, nauttivat sydämensä kyllyydestä hurjista tilanteista jonne tarinat heidät johdattivat.

 Kingin selvitettyä Royal Holloway collegen loistavin arvosanoin Stanley lahjoitti hänelle isänsä vanhan kirjapaketin, jossa entisen maailman nerot kilvan esittelivät tuloksiaan eri tieteissä. Jotkut tulokset olivat epäilemättä jo vanhentuneita, mutta Stanley tiesi, että King arvostaisi opuksia historiallisena katsauksena imperiumin kehitykseen.

Oli selvää, että King tulisi jatko-opiskelemaan. Stanley piti tätä täysin selvänä, ja niin King itsekin. Melkein heti King saikin paikan University of Londonista. Stanley vaikutti pitkälti yliopiston valintaan, sillä uskonnollisten yliopistojen sijaan, hän halusi Kingin nauttivan modernimman ja tieteellisemmän yliopiston opetuksesta. University of London, oli uusi ja maallisiin tieteisiin suuntautunut yliopisto, keskellä ummehtuneita ja ikiaikaisia opinahjoja.

Meredithin ja Kingin välit olivat myös hyvin läheiset. Meredith oli todella ylpeä Kingin saavutuksista, ja tiedon maineikkaaseen yliopistoon pääsystä hän otti ilolla vastaan. Meredith tunsi kuinka King oli kamppaillut elämässään, ja hänen hartain toiveensa olikin, että King löytäisi paikkansa maailmassa. Mitä paremmin poika kouluttautui, sitä helpompi hänen olisi tuo paikka lunastaa. Meredith tiesi, että King tulisi kohtaamaan ennakkoluuloja kaikkialla minne menisikään.

Mutta Meredith ei ollut itsekään aivan tietämätön noista ennakkoluuloista. Hän oli köyhän maalaisnaisen tytär, ja hänen kohtalonsa oli sinetöity sinä päivänä kun hän saapui sisäköksi Glendalogh'in. Hänestä tuli näkymätön, mutta elintärkeä osa sir Lawrencen perheen elämää. Omaa elämää hänellä ei tuon jälkeen koskaan ollut. Eikä hän voinut kieltää sitä, että joskus haaveili omasta perheestä. Haaveili siitä, että saisi elää lähellä sairasta äitiään vanhoilla kotikonnuillaan. Hän oli hyvin iloinen Kingin onnesta, tästä toivottavasti tulisi oman onnensa ylinherra.

Kingin ja Laurien jäähyvästit olivat tunteelliset. King tiesi ikävöivänsä pientä ystäväänsä, häntä kuitenkin odotti ahkera työskentely opiskelujen parissa. Laurieta ei odottanut mikään erikoinen, hän ainostaan menettäisi rakkaan ystävänsä. Hän oli syystäkin murheenmurtama.

 

•  

Kingin opiskellessa Lontoossa, Lauriesta kasvoi ihastuttava neitokainen. Ikäistensä seurassa hän vietti hyvin vähän aikaa. Hänen päivänsä täytti biologinen tutkimus, jota hän isänsä tiluksilla huviksensa harrasti. Hän rakasti värikkäitä perhosia, mutta oli liian herkkä niitä keräilemään. Laurie ei millään voinut niin suloisia otuksia keihästää kokoelmiksi. Joten hän tyytyi vain raportoimaan lajihavannoistaan perhospäiväkirjaansa.

Laurie luki yhä seikkailutarinoita iltaisin. Usein yöt vierähtivät myöhään kirjojen parissa, vaikka Meredith pyrkikin estämään sen.

Meredithin kasvimaalla Laurie kävi toisinaan hoitamassa taimia, vaikkei se ollutkaan oikein sopivaa. Hänellä ei ollut yhtään puutarhatöihin soveltuvaa asus ja hän sai jatkuvasti toruja pukujensa likaamisesta.

Meredith kasvatti hyödyllisiä vihanneksia, tomaatteja ja kurkkuja, herneitä ja kurpitsoja. Joskus Laurie sujautti sekaan kaupungilta hankkimiaan eksoottisten viidakkokukkien siemeniä kenenkään tietämättä. Yleensä taimet kuolivat varsin pian, mutta toisinaan sai Meredithkin nauttia yllättävästä kukkaloistosta.

Stanley ei välittänyt siitä, ettei Laurie aina toiminut kaikkia sääntöjä noudattaen. Hän oli ylpeä tyttärestään. Stanleyn mielestä Lauriesta oli kasvanut suloisin olento, mitä hän koskaan oli nähnyt. Laurie oli nokkela ja älykäs. Hän oli kiinnostunut samoista asioista, joista Stanleykin: luonnontieteistä ja vieraista kulttuureista.

Stanley oli ylpeä, ettei hänen tyttärensä sortunut yleiseen hömpötykseen, juhlintaan ja pinnalliseen seuraelämään. Laurie osasi kyllä kietoa Stanleyn pikkusormensa ympärille, jos Laurie joskus tekikin jotain typerää, sai Stanley sen käännettyä mielessään parhain päin. Laurie ei siis voinut tehdä paljoakaan väärin, kaiken Stanley antoi periksi.

Stanley ei ollut erityisen innostunut kun Laurie päätti aloittaa baletin yksityisopettajan johdolla. Stanley piti sitä täydellisenä hömpötyksenä ja oli aivan varma, että Aimeé Heartcliff oli saanut jollain tavoin ylipuhuttua Laurien. Laurie kuitenkin oli päättänyt, eikä Stanleyn auttanut ajatella kuin että liikunta teki varmasti hyvää Laurielle.

Laurien idea oli myös takapihalle hankittu upea uima-allas. Äiti ja tytär nauttivat altaasta täysin rinnoin. Stanley tyytyi vain katselemaan naisväen touhuja.

Deborahille vedessä telmiminen oli paluuta lapsuuteen. Joskus kauan sitten hän oli viettänyt lukuisia tuokioita lastenhoitajiensa kanssa Intian valtameren pehmeissä aalloissa. Vesi oli hänen elementtinsä, vaikkakin hän monien vuosien uimattomuuden jälkeen oli aluksi kauhuissaan.

Deborahin ja Laurien suhde oli varsin erilainen kuin isän ja tyttären. Deborah osasi suhtautua Lauriehin huomattavan käytännöllisemmin. Hän halusi, että Lauriesta kasvaisi tasapainoinen ja toiset huomioiva nainen. Stanleyn yletön kritiikittömyys Laurien tekosia kohtaan, oli vain omiaan tekemään hallaa tytön luonteelle. Deborah oli varma, että jollei hän hillitsisi ja kieltäisi Laurieta, tulisi hänestä hyvin hankala tapaus. Tottakai Deborah piti tytärtään yhtä ainutlaatuisen upeana kuin Stanleykin, hän vain osasi suhtautua kaikkeen käytännöllisemmin.